Tänään aamulla ennen töihin lähtöä mietin, kauanko abortistani on.. Se ei ollut minulle heti selvää, en muista päivämäärää, jolloin keskeytys tehtiin..

Nyt kurkkasin täältä blogista, että 18. lokakuuta kävin polilla ottamassa pillerin, varsinainen keskeytys tapahtui muutama päivä myöhemmin ja jälkipuinnithan jatkuivat sitten vielä jonkun aikaa.. Mutta aikaa on kulunut 4, pian jo 5 viisi kuukautta.. Hui.. Voisi sanoa, että varsinainen prosessi (fyysinen puoli ja toipuminen) tuli päätökseen ehkä kolmisen kuukautta sitten, tuo henkinen prosessihan ei ihan täysin päätökseen ole varmaan vielä tullutkaan.

No, nyt kuitenkin on niin, että abortti ei enää hetkeen ole ollut päällimäisenä mielessäni. Taisin ehkä kirjoittaa tänne uudenvuoden hermoromahduksestani. Silloinkin jo luulin päässeeni abortista yli, mutta asia ei todellakaan ollut niin. Piti varmaan käydä oikeasti todella pohjalla ja huonoissa fiiliksissä, että saisi asian todella mielessään käsiteltyä ja hyväksyttyä.

Mietin tuossa, että syksystä alkaen on ollut kropassa hirmuisesti kaikenlaista remppaa ja poikkevaa. Aikaisemmin olen pitänyt itseäni todella terveenä, eikä lääkärissä ole todellakaan paljoa tarvinnut käydä. Tuosta syksystä asti kaikenlaista shaibaa on vaan onnistunut kertymään kohdalleni. Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ei tässä kyllä enää enempää voi tulla.. Tietenkin pienet vaivat ja sairastelut kuuluvat aina elämään. Nyt vain tuntuu, että viimeiset puoli vuotta on mennyt enemmän vaivaisena, kuin täysin terveenä. Ja olen varmaan viimeisen puolen vuoden aikana valittanut ja narissut (etenkin poikaystävälleni) enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä. Mutta nyt olen löytänyt taas enemmän positiivista asennetta ja energiaa elämääni ja aion tehdä ryhtiliikkeen myös valittamisasiassa.

Olin viikko sitten pienessä kirurgisessa toimenpiteessä ja nyt aletaan siitäkin olla toivuttu! Antibioottikuuri loppuu tänään ja buranan popsimistakin pääsee varmasti nyt vähentämään roimasti. Loistavaa. Hengitystieinfektion oireita tietenkin nyt pukkaa, kun taas täytyi antibioottikuuri syödä, mutta olen päättänyt, että nyt en tule kipeäksi! Minulla on nyt myös ihan mieletön motivaatio treenaamiseen ja kesäkuntoon pääsemiseen, kumpa vain pääsisin pian treenaamaan täysillä!

No siihen asiaan nyt taas.. Olen tämän syksyn ja talven aikana huomannut, että abortti ja kaikki siihen liittyvät fiilikset saivat minut eristäytymään ihmisistä. Halusin viettää aikaa vain poikaystäväni ja parin läheisen ystävän kanssa. Enimmäkseen kuitenkin poikaystävän kanssa tai yksin. En ollut yhteyksissä juurikaan muihin ihmisiin, ainakaan oma-aloitteisesti. Vuorovaikutustilanteet tuntui myös välillä ahdistavilta ja tunsin itseni todella, todella epävarmaksi. Tunsin välillä jopa olevani jotenkin outo ja omituisesti käyttäytyvä tyyppi ja mietin, näkevätköhän muutkin minut niin. Ajatus ei-niin-läheisten kavereiden tapaamisesta tuntui kammottavalta. En olisi voinut kuvitella esim. lähteväni kahville jonkun kanssa.. Paikasta toiseen olen liikkunut kuulokkeet korvissa ja jotenkin vieraat ihmisen ovat ärsyttäneet minua..

Nyt, kun omat fiilikset ovat paremmat ja olen hyväksynyt asian, olen alkanut petraamaan tässä asiassa.. Aloin ensin olla ihan tarkoituksella enemmän yhteyksissä kavereihini.. Nyt olen myös kahvitellut parin ei-niin-läheisen kaverin kanssa ja tuntenut oloni todella hyväksi En enää jännitä sosiaalisia tilanteita niin paljoa. Olen myös jutellut enemmän työkavereiden kanssa ja ollut tarkoituksella sosiaalisempi. Yleensä olen salilla kuulokkeet korivssa ja luon murhaavan katseen, jos vaikuttaa siltä, että joku koittaa ottaa kontaktia minuun. Tänään juttelin tovin pojan kanssa, joka on salilla lähes samaan aikaan kuin minä, ja jonka kanssa olemme moikkailleet jo jonkin aikaa. Tuntui niin mukavalta! Aion nyt panostaa siihen, että pidän yhteyttä kavereihin, nään ihmisiä, olen avoimempi.. Myös vieraillekkin ihmisille! Ihminen tarvitsee toista ihmistä, itseensä käpertyminen ei auta mitään! Sosiaalinen eristäytyminen on merkki siitä, että kaikki ei todellakaan ole hyvin.. Tiedostin itse asian jo aikaisemminkin, mutta en itse voinut asialle mitään. Olen iloinen, että itseluottamukseni on palaamassa! <3

Elämässäni on tulossa myös isoja muutoksia.. Työpaikka vaihtuu.. Tämä työpaikanvaihtoprosessi lähti käyntiin jo ennen, kuin sain tietää olevani raskaana. Raskausasian myötä koko homma jäi. Nyt asia tuli tuli taas ajankohtaiseksi, kun tuleva esimieheni otti yhteyttä. Niin jännää ja kivaa! Kaipaan elämääni uusia ihmisiä ja uusia haasteita. Toivon, että tämäkin tuo minulle lisää onnistumisen tunteita, energisyyttä ja itseluottamusta, joista on nyt viime kuukausina ollut pulaa! Minulla on myös muita tulevaisuudensuunnitelmia, kuten mahdollisesti alanvaihto ja opiskelua.. Ihanaa! Katsotaan, miten asiat etenee!