Psykologi kehoitti minua työstämään abortti-asiaa päiväkirjan avulla. En aloittanut päiväkirjan pitoa heti, eli nyt olen koko päivän (pian viisi tuntia) kirjoittanut tätä päiväkirjaa. Tuntuu, että nyt olen käsitellyt tärkeimmät vaiheet tähän mennessä. Ja ajatus todellakin on hieman selventynyt. Pyrin nyt kirjoittamaan (ainakin melkein) joka päivä. Toivon, että tästä todella on apua. Haluan oman itseni takaisin.

Lumisade ulkona on melkein lakannut, hiutaleet on ihan pikkuisia. En ole vielä kurkannut ikkunasta, onko yhtään lunta jäänyt maahan. Ehkä kohta katson. Ja voisin käydä nuuhkimassa raikasta ulkoilmaa. Olo alkaa olla jo vähän jouluinen. Ja eilen keitin riisipuuroa alkaneiden vapaapäivien kunniaksi. Joulun ensimmäinen riisipuuro ja seuraavana aamuna ensilumi.

Huomenna minulla on aika raskaudenkeskeytykseen. En oikein tiedä, olenko valmistautunut siihen. Viikko meni niin nopeasti, se päivä lähestyy niin nopeasti. Haluaisin vielä imuroida ja tiskata ennen huomista. En tiedä, miksi on niin tärkeää, että koti on siisti silloin. Ehkä pelkään, etten pysty enää siivoamaan sen jälkeen.

Huomenna otan sen ensimmäisen lääkkeen, ja sitten asia on peruuttamaton. Ensimmäinen lääke tappaa "lapsen". Vuotoa ei pitäisi vielä tulla, mutta olen lukenut, että joillain vuoto on alkanut jo ensimmäisen lääkkeen jälkeen. Olen lukenut myös, että joillekkin se aiheuttaa pahoinvointia. Minulla on huomisen jälkeen kuusi päivää töitä. En tiedä mistä päivästä sairaslomani alkaa. Luultavasti sunnuntaista tai maanantaista. Sitten otan toiset lääkkeet. Ne aiheuttavat vuodon ja kuukautiskipumaista kipua. Todellisuudessa tiedän vasta sitten, kun olen sen kokenut. Kaikki voi mennä hyvin, tai huonosti. Pelkään olenko työkykyinen ensimmäisen lääkkeen jälkeen. Sen jälkeen ei vielä kirjoiteta sairaslomaa. Huomenna kaikki selviää.

Poikaystäväni haluaa tulla mukaan. Hän tulee tänään yöksi. En tiedä mitä ajatella. Huomenna kaikki selviää..