Nyt on pari päivää ehditty viettää töissä ja taas kuntoilunkin makuun päästy. Tuntuu tosi hyvältä. Maanantai-aamuna heräsin herätyskelloon, söin aamupalaa ja vähän puuhastelin kotona. Sitten lähdin salille ja salin jälkeen iltavuoroon töihin. Ihan niinkuin yleensäkin olen tehnyt iltavuoropäivinä. Ja voi miten hyvältä tuntui, kun pystyi tekemään ihan noita tavallisia asioita! Olin niiiiin onnellinen. Töissä keskityin töihin ja olin suorastaan innoissani, kun sain paneutua yhden lapsen asioiden hoitamiseen. Työpäivän aikana iski jäätävä päänsärky, mutta sekään ei haitannut iloista mielentilaani. Tänään sitten aamuvuorossa töissä ja sama innostus jatkui. Niin i-h-a-n-a-a. Sitä terveyttä ja ihan arkisia asioita ja hyvinvointia todellakin osaa arvostaa vasta sitten, kun on ne hetkeksi menettänyt. Nyt olen ihan innoissani kaikista arkisten asioiden hoitamisesta. Olen myös päättänyt nyt miettiä työasioita vain työajalla ja muutenkin vapaa-ajalla keskittyä täysin omaan elämääni ja etenkin siitä nauttimiseen. Joskus työ on niin kiireistä ja stressaavaa, ettei siitä pääse irti vapaa-ajallakaan ja käy koko ajan vain aivan kierroksilla. Mutta nyt aion taas panostaa vapaa-aikaani, omaan hyvinvointiini ja ihmissuhteisiin! Olen niiiiiiin intoa täynnä! Tänään ajattelin ehtiä vielä salille ja illalla aikaa poikaystävän kanssa. Ihanaa. Ja niin. Kun tälläisiä asioita tapahtuu, sitä on vain pakko pysähtyä ja miettiä uudelleen elämäänsä ja arvojaan. Nyt tuntuu, että olen taas saanut ne jokseenkin kohdilleen.

Noh, pieni itkukohtauskin tähän päivään mahtui. Hain postin ja siellä oli tullut epikriisit sairaalareissultani ja kontrollikäynniltä. "Kyseessä 23-vuotias perusterve G1 P0 nainen". G1 P0 NAINEN! Tarkoittaa naista, jolla yksi raskaus ja nolla synnytystä. Sen lukiessani ja asian tajutessani itku pääsi. Nyt sitä alkaa tajuta, että tosiaan olin raskaana. Siis raskaana, minä.. Vieläkin se tuntuu oudolta. Ja ei tämä episodi muutenkaan vielä täysin ohi ole. 6 päivän päästä pitäisi käydä vielä verikokeessa ja muutaman viikon päästä vielä yhdellä kontrollikäynnillä ja psykologilla. Mutta eipä kai se tarkoitus olekkaan, että nyt vain täysin unohtaisin asian ja jatkaisin elämääni, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vuotokin jatkuu vielä ja muistuttelee minua asiasta..

Nyt takaisin nauttimaan siitä ihanasta arjesta. Pian jo edessä vapaat ja viikonloppuna vähän pikkujouluilua töiden ohessa. Hei hei päiväkirja!