Juu, eilen oli huono päivä. Tänään on uusi päivä. Vapaapäivä. Kello on noin ja söin juuri aamupalaa sängyssä. Itse tekemääni, mutta kuitenkin. Nyt luen toisten vauvablogeja. Kyllä, luit oikein. Vauvablogeja.

Puhuin eilen kaverini kanssa tästä aborttiasiasta. Kerroin, että laskettu aika olisi ollut joskus toukokuun lopulla tai kesäkuussa. Sillä tarkkuudella olin sen jossain vaiheessa itse laskenut. Vielä tähän päivään mennessä en kuitenkaan ollut uskaltanut tarkkaa päivää katsoa. No äsken katsoin, nettilaskurilla. Se olisi ollut 20. toukokuuta 2014. Ja laskuri toivotti "Onneksi olkoon". 20 toukokuuta eli yksi päivä ennen omia synttäreitäni.

Noh, nyt asia ei tunnu jotenkin ollenkaan niin pahalta. Nyt vasta olin valmis tuon lasketun ajankin selvittämään. Nyt en enää sinänsä kadu aborttiani, tai mieti, miksi niin tein. Nyt muistan taas hyvin ne syyt, miksi päädyin tähän ratkaisuun ja tiedostan, että ratkaisu oli oikein. Nyt yritän ottaa kaiken irti tästä elämänvaiheesta.

Sillä olen alkanut haaveilla vauvasta. Minulla on taas kauhea vauvakuume. Luin jo ennen aborttia, että sen jälkeen saattaa alkaa haluamaan "korvausvauvaa" "menetetyn" vauvan tilalle. En tiedä onko nyt kyse siitä. Töissä kaikki vauvat olivat niin mahdottoman söpöjä ja ihania. Rakastan vauvoja. Haluaisin mennä kauppaan hypistelemään ihania vauvanvaatteita. Haluaisin jopa ostaa niitä! En siis todellakaan ole tätä tehnyt, mutta voin kuvitella kuinka innoissani olisin siellä vauvanvaatteiden- ja tarvikkeiden keskellä ja varsinkin, jos minulla olisi syy ostaa niitä. Toivottavasti saan pidäteltyä itseäni, etten mene kauppaan ja ala hipelöidä minikokoisia potkupukuja ja valitsemaan söpöimpiä tutteja ja tuttipulloja.

Ja ei, en halua vauvaa nyt. En todellakaan lähtisi hankkiutumaan raskaaksi. En vaikka yhtäkkiä toinen osapuoli haluaisi sitä. Tavallaan en kuitenkaan halua vauvaa nyt, mutta haaveilen siitä hetkestä, kun on oikea aika vauvalle. Haaveilen siitä, että vauva on toivottu ja odotettu ja saan tietää olevani raskaana. Että voin nauttia vauvan odotuksesta ja ostaa niitä pieniä vaatteita ja söpöjä tarvikkeita. Ja että vauva syntyy ja on maailman suloisin ja ihanin ja olemme maailman onnellisin perhe. Että saan hoitaa kotona vauvaa ja olla terve ja onnellinen ja nauttia vauva-arjesta ja elämästä ja samalla jaksaisin tietenkin myös huolehtia itsestäni ja parisuhteestani. Mutta mitä mäkin tälläisiä ajattelen. Enhän tiedä tuleeko sitä aikaa koskaan. Ja jos tulee, siihen voi vielä mennä vuosia. Siihen asti saan tyytyä haaveilemaan ja ihailemaan toisten vauvoja. Ja lisäksi, haluaisin nyt vain sen vauvan. En sitä isoa lasta, joka vaatii koko ajan vain enemmän ja enemmän. En todellakaan nää itseäni vanhempana sillä tavalla. Siitäkin tiedän, ettei oikea aika ole vielä pitkään aikaan.

Pian saan ehkä oikeasti tekosyyn mennä sinne vauvanvaateostoksille. Kaverini tyttöystävällä on laskettu vain 12 päivää ennen, kuin minulla olisi ollut. Romahdusta odotellessa.

No.. Nyt nautin tästä elämästä. Ainakin yritän parhaani mukaan!