Huomenna tulee kaksi viikkoa abortista.

Takana ensimmäinen "normaali" viikonloppu kahteen kuukauteen. Siis ensimmäinen viikonloppu, kun pystyin ajattelemaan jotain muutakin kuin raskautta/aborttia.. Tuntuu, että kahden vuorokauden aikana ajattelin suurimman osan ajasta jotakin muuta.. Ja sitä ei ole tähän mennessä vielä tapahtunut. Olen tyytyväinen.

Oltiin poikaystävän kanssa pienellä viikonloppureissulla, vähän niinkuin puolivuotispäivän kunniaksi. Hotellihuone oli varattu jo ennen, kuin sain edes tietää raskaudesta. Onneksi päästiin lähtemään. Oli kiva vietää aikaa yhdessä ja päästä vähän pois normaaleista ympyröistä. Pystyin onneksi hetkeksi unohtamaan kaiken tämän p*skan, mitä ollaan viimeiset kaksi kuukautta käyty läpi. Syötiin hyvin kivassa ravintolassa. Käytiin vielä pubissa sen jälkeen. Olisi tehnyt mieli juoda pari sidukkaa ihan rentoutumismielessä, mutta ei. Joudun syömään antibiootteja (jotka minulle viime vkl sairaalareissulla määrättiin) kohtutulehduksen ehkäisemiseksi, ja niiden kanssa ei saa ottaa alkoholia ollenkaan.  Kyllä tuntui epäreilulta. Argh. Ei sillä, että alkoholi yleensäkään kauheasti maistuisi, mutta kahdeksan viikkoa ilman pisaraakaan alkaa jo vähän kyllästyttää. Eikä yleensäkään tule tilanteita, että en voisi juoda, jos sattuisi huvittamaan. Ravintolassa sanoin tarjoilijalle olevani vesilinjalla. Ensimmäisenä tuli mieleen, että luuleekohan se nyt, että olen raskaana. Se suositteli inkivääriolutta. Tilasin sitä. Ajattelin, että jos olisin raskaana, en voisi juoda tätäkään. Miksi sellaista ajattelin.. En ole enää raskaana.

Seksielämä on aloitettu. Tosin vielä kaikenmaailman varotoimien kanssa. Tosin parempi kai sekin, kuin ei mitään. Tuntuu kyllä, että koko tämä aborttiasia vaikuttaa vielä siihen aika paljon.. En pysty nauttimaan täysillä, rentoutumaan.. Jotenkin siihen liittyy nyt niin paljon negatiivisia asioita.. Ennen liittyi vain nautintoa. Nyt siihen liittyy kipua, surua, häpeää, pelkoa.. Kaikki tutkimukset, mitä minuun on kohdistettu.. Lääkkeet, joita laitettiin emättimeen, useita kertoja. Vieraiden ihmisten kosketukset ja katseet. Verenvuoto, joka on jatkunut kaksi viikkoa. Tuntuu, että "koskemattomuuteni" olisi viety tai minut olisi häpäisty. Että minulla ei olisi enää oikeutta määrätä kehostani ja siitä mitä sillä teen, tai mitä sille tehdään.

Muutenkin näin jälkikäteen ajateltuna koko abortti tuntuu kamalan raa-alta ja väkivaltaiselta, vaikka aiemmin ajattelin, että lääkkeellinen abortti olisi jotenkin "luonnonmukainen" ja "hellävarainen" keino.. Mutta ei. Raskaus pakotetaan loppumaan. Ensin otetaan lääkettä, joka estää keltarauhashormonia toimimasta. Keltarauhashormoni on välttämätöntä raskauden jatkumiselle. Raskaus loppuu.. Verenvuoto alkaa. Sitten otetaan lääkkeitä, joka saa kohdun supistelemaan ja kohdunsuun avautumaan kuin synnytyksessä. Sikiö pakotetaan ulos, vastoin luontoa. Raskaus ei päättynyt itsestään. Sen oli tarkoitus jatkua. Sikiö oli terve. Luonto olisi huolehtinut keskeytymisestä, jos niin olisi kuulunut. Raskaus pakotettiin loppumaan ja sitten vuodan verta viikkotolkulla. Eikä kohtu meinannut edes tyhjentyä, niinkuin piti, vaan oli otettava lisää lääkkeitä, että kohdun supistelu jatkuisi. Pari viikkoa supistelua. Ei kovin kaunista, eikä mukavaa. Voin vain kuvitella miltä tuntuu niistä, jotka toivovat lasta ja saavatkin keskenmenon. Toisaalta, silloin kai asian oli tarkoitus mennä niin.. Mitään väkivaltaa ei tapahtunut.

Mutta.. Uskon, että pääsen vielä eroon näistä ajatuksistani, ja pystyn vielä nauttimaan, kuten aiemminkin. Pystyn kyllä nytkin, mutta jotenkin asia kuitenkin väijyy jossain mielessäni. Kai on luonnollista tuntea näin. Ehkä tilanne helpottuu sitten, kun keho on taas oma itsensä, eikä tarvita mitään ylimääräisiä hössötyksiä.

Ja hemmetin antibiootit. Onneksi kuuri loppui tänään. Kamalat pahoinvoinnit. Oli pakko oksentaa. Metallinen maku suussa, suun limakalvojen tulehdus, yleisimpiä haittavaikutuksia. Ihmettelinkin, kun suu ollut herkkänä. En yleensä syö antibiootteja. Harmittaa kaikki tämä. Haluan terveyteni takaisin! Haluan olla terve, terve, terve! Haluan syödä ja liikkua ja voida hyvin! Pahoinvointi oli samanlaista, kun vielä raskaana ollessani.. En jaksa voida enää pahoin!

Huomenna töihin. Jännittää!