Kesä meni melko hyvin voidessa. Pitkästä aikaa meni useampia viikkoja, kun abortti ei ahdistanut minua. Elokuun alkupuolella myös sain ihanan "uutisen". Tein raskaustestin jo muutama päivä ennen kuukautisten odotettua alkamispäivää, niinkuin olin malttamattomana tehnyt jo parin kuukauden ajana. Yllättäen testiin ilmestyikin aivan haalea viiva. Kuinka ihanaa!! <3 Muutama päivä ja 7 raskaustestiä myöhemmin viiva oli vahvistunut, kuukautiset myöhässä ja saatoin uskoa, että olen raskaana! Huh miten onnesta sekaisin olen ollutkaan viime päivinä, nyt jo viikkoina :) Olen ollut niin onnellinen uudesta raskaudesta. Nyt vauva on toivottu ja odotettu ja todella todella rakastettu! <3 Olen lukenut raskaus- ja vauva-aiheisia juttuja netistä ja kirjoista ja käynyt jo salaa katselemassa lastenvaunuja ja vauvanvaatteita. Tottakai keskenmeno on vielä mahdollinen, mutta haluan nyt kuitenkin nauttia ja iloita raskaudesta ja vauvan odotuksesta.

Onneani kuitenkin varjostaa yksi asia.. Viime lokakuinen raskaus ja raskaudenkeskeytys. Ensimmäiset päivät/ viikot iloitsin vain raskaudesta enkä juuri miettinyt keskeytystä. Eilen jostain syystä kuitenkin tuo keskeytys alkoi olla enemmän mielessäni. Eilen oli RV 6+1. Viime raskaudessa tuohon aikaan tiesin jo, että tulisin luopumaan vauvasta. Olin raskaana, mutta en voinut kertoa siitä kellekkään, enkä iloita asiasta. Minun piti olla, kuin en olisi raskaana. Sisälläni kasvoi uusi elämä, mutta tiesin, ettei se tulisi jatkumaan. Piti yrittää elää, niinkuin mitään ihmisenalkua ei olisikaan. Pikkuhiljaa raskausoireet voimistuivat ja tiedostin alkion olemassaolon, se vaikutti vointiini todella paljon ja olin muodostanut tunnesiteen tuohon ihmisen alkuun. 2 - 3 viikkoa raskaustestistä tuo ihmisen alku vielä kasvoi sisälläni, kunnes viikolla 8+0 oli keskeytyspäivä. Nyt, kun tässä uudessä raskaudessa nuo viikot pikkuhiljaa lähestyvät, alkaa tuohon raskauteen liittyvät tunteet nousta pintaan. Tuo raskaana oleminen ja kuukaudet sen jälkeen olivat elämäni raskainta ja vaikeinta aikaa. Nyt toivon kovasti, että pystyisin tulemaan toimeen tämän asian kanssa, eikä se painaisi liikaa raskausaikana.. Haluaisin iloita ja olla onnellinen tästä uudesta raskaudesta, nyt kun saan jatkaa raskautta loppuun saakka ja lopulta n. 8 kk päästä saan lapsen syliini.. Saan kokea kaiken sen, mistä viimeksi jäin paitsi. Jos siis kaikki menee hyvin.

Eilen oli tosi surullinen olo, toivotaan, että tämä nyt helpottaa, eikä mene pahemmaksi.. Onneksi voin tarvittaessa mennä juttelemaan neuvolapsykologille tai vaikka itu-projektin ihmiselle, jos siltä tuntuu.. Katsotaan, miten asiat etenee.