Aloitin siis hormonaalisen ehkäisyn (taas) muutama viikko sitten. Ei tässä nyt oikein muutakaan järkevää ratkaisua tunnu asiaan olevan. Nuorempana söin e-pillereita nelisen vuotta. Niiden kanssa ei ollut ongelmaa. Söin niitä, vaikkei vakituista kumppania ollutkaan, enkä niitä olisi varsinaisesti tarvinnut. Jotenkin se vain jäi tavaksi. Noin neljän vuoden jälkeen aloin miettimään, että voisi jättää pillerit pois, koska turhaanhan niitä popsin. Kumia pitäisi käyttää jokatapauksessa, kun en vakituisesti seurustellut, ja nappailin vain ylimääräisiä hormoneita kehooni. Noh.. Lopetin pillereiden syönnin. Jossain vaiheessa sitten piti aloittaa ne taas, kun poikaystävä löytyi. Ja sittenhän ne ei enää sopinutkaan. Kauheat haittavaikutukset. Seksistä ei tullut mitään.. Tai no, tuli, mutta sen jälkeen olo oli ihan yhtä tuskaa. Kirveli, kutitti, alapää haavoilla kirjaimellisesti. Seksiä ei voinut kuvitellakkaan harrastavansa taas hetkeen. Silloin en asiasta ihan hirveästi stressannut, koska seksi ei tuntunut jotenkin niin tärkeältä. Ja suhdekkin loppui aika lyhyeen.. Lopetin sitten pilleritkin.. Noh, yritin vielä kerran ja eri pillerimerkkiä, kun taas löytyi jonkinlainen (sekin lyhytaikainen) poikaystävä. Mutta ei onnistunut, sama homma toistui. Sen jälkeen en ole edes yrittänyt aloittaa pillereiden syömistä, koska miksi käyttää sellaista ehkäisyä, jonka kanssa ei pysty seksiä harrastamaan tai ainakaan siitä nauttimaan.

No, nyt on sitten siitä asti menty ilman mitään varmaa/ luotettavaa ehkäisyä. Ja tässä on lopputulos. Tietenkin olin jo pitkään harkinnut, että jonkinlainen hormonaalinen ehkäisy pitäisi aloittaa, koska se tuntuu olevan ainut varma ja kätevä ja taloudellisestikin järkevä keino. Mutta sitten tulikin jo liian myöhäistä. Tai ei liian myöhäistä, mutta vahinko ehti jo tapahtua, ennen kuin tein asialle mitään. Lykkäsin asiaa, koska pelkäsin taas niitä samoja haittavaikutuksia. Aborttiin lähetettä hakiessani lääkäri kysyi, mitä ehkäisyä olen jatkossa ajatellut käyttää. Asiasta enempiä keskustelematta sain reseptin ehkäisyrenkaaseen. Hain tietoa netistä ja löysin positiivisiakin kokemuksia. Kuitenkin minua pelotti, koska ehkäisyrengas sisältää samoja hormoneja kuin e-pillerit. Olin silti toiveikas, koska renkaassa hormoneja on vähemmän ja ne vapautuvat tasaisesti, joten haittavaikutuksiakin pitäisi olla vähemmän.

No nyt on sitten rengas otettu käyttöön. Ja painajaiseni on käynyt toteen. Ekat pari kertaa meni ihan hyvin ja tuntui melko samalta kuin aiemminkin. Tosin olen koko ajan stressannut asiasta ja huomaan, että jo se on vaikuttanut siihen, minkä verran haluan seksiä. Oikeastaan aloin stressata ja ottaa paineita jo pelkästä seksin ajattelemisestakin. Pelkäsin (tai pelkään) etten enää pysty tai halua ja sen takia lakkaankin oikeasti haluamasta. Haluan haluta, mutta pelkään, että hormonit vie haluni pois. Pelkään myös haittavaikutuksia, mitä hormonit tekee limakalvoilleni. Olen tässä viime kerrat tunnustellut fiiliksiä ja nyt, kuten sanoin, painajainen kävi toteen. Harrastettiin seksiä pari kertaa saman illan aikana.. Ensimmäinen kerta meni hyvin, kun vain olin saanut itseni psyykattua ja unohdettua paineet ja stressin niin, että pystyin rentoutumaan ja heittäytymään. Mutta toinen kerta.. Voi helv*etin v*ttu. Kirvelee vain, ei tunnu hyvältä ollenkaan.. Samat haittavaikutukset ovat palanneet! Tätä juuri pelkäsin ja nyt se tapahtui. Pieni toivon kipinä oli, mutta turhaan.. Ehkäisyrengaskaan ei sovi minulle. Mikään hormonaalinen ehkäisy ei taida sopia minulle. Vaihtoehdot on aika vähissä, kun kaikki taitaa sisältää melko samoja hormoneja ja tämän ehkäisyrenkaan pitäisi ilmeisesti olla kaikista vähähormonisin. Tietenkin pientä toivoa vielä on, koska luin, että haittavaikutukset ovat suurimmallaan ensimmäiset  kolme kuukautta ja voivat sitten helpottaa.. Mutta jaksanko nyt odottaa kolme kuukautta. Tietenkin nyt voi vielä kokeilla kaikkea.. Liukkaria yms. Mutta olisihan se nyt helvetin kiva, jos voisi vaan nauttia seksistä niinkuin ennenkin, miettimättä kestääkö alapää nyt tällä kertaa seksiä ja tuntuuko se hyvältä ollenkaan. Tuntuu, että fiilikset menee heti alkuun, kun joutuu tälläistä miettimään. Olisi ihan mahtavaa saada takaisin se seksielämä, mitä oli ennen tätä. Mutta niinhän se on, ettei kaikkea voi saada. Sitten kai joutuisi taas ottamaan riskin raskaaksi tulemisesta, ja siinähän nyt ei vaan olisi kertakaikkiaan mitään järkeä. Ottaa vaan niin paljon päähän.. Meidän seksi oli niin täydellistä, haluan sen takaisin! Voiko joku auttaa? Täytyy varmaan koittaa puhua asiasta seuraavalla lääkärikäynnillä, mutta pelkäänpä, ettei asiaan ehkä ole ratkaisua.. No, täytyy toivoa parasta ja yrittää keksiä jotain.

Ps. Neuvot ovat tervetulleita!

Ja ai niin. Tänään on tasan kuukausi abortista. Jotenkin se tuntuu nyt niin kovin, kovin kaukaiselta. Kuin se ei olisi tapahtunutkaan minulle..