Muutama päivä meni vain töitä tehdessä. Minulla oli aika keskeytykseen, nyt vain odotetaan. Kävin töissä, töiden jälkeen nukuin ja makasin sohvalla telkkaria tuijottaen ja miettin, mitä pystyisin syömään. Töissäkin kärsin pahoinvoinnista. Energia alkoi olla vähissä, kun työpäiviä oli ollut jo useampia. Pahoinvointi tuntui inhottavalta, eikä siitä voinut töissä sanoa kellekkään. Enhän voinut kertoa raskauspahoinvoinnista, koska en ollut pitämässä lasta. En halua 50 hengen työyhteisön tietävän, että olen tekemässä abortin. Esimieheni kiinnitti omituisella tavalla huomiota minuun. Tuntuu kuin hän olisi odottanut, että tulen selittämään hänelle, miksi olen ollut sairaslomalla. En halunnut puhua asiasta, vaikka tiedän, että hän tulee tietämään keskeytyksestäni. Hän saa selville seuraavan sairaslomani syyn.

Kerroin poikaystävälleni keskeytysajan viestillä. Hän sanoi tulevansa mukaan ja olevansa tukenani. En ollut varma, haluanko häntä mukaan, koska olin edelleen vihainen ja loukkaantunut. En ollut varma, mitä lääkärikäynnilla tehdään ja haluanko jaksaa henkilökohtaisia asioitani hänen kuultensa.

Muuten emme olleet juurikaan yhteyksissä muutamaan päivään. Pari lyhyttä, tylyä viesti vaihdettiin välillä. Suhtautuminen oli kylmää molempien puolelta. Mietin jopa tosissani, halauanko enää jatkaa suhdetta tämän ihmisen kanssa. Olin niin loukkaantunut ja koin tilanteen epätoivoiseksi. Lopulta syntyi jopa riita hermostumiseni takia ja melkein jo sanoin, että haluan käydä asian loppuun ilman häntä, yksinäni. Sitten kuitenkin päätin, että haluan korjata tilanteen. Haluan takaisin hänen lähelleen. En halunnut, että etäännymme täysin. Jos työntäisin hänet nyt pois, ei paluuta enää olisi.

Lähetin viestin, jossa kerroin miksi olen käyttäytynyt niinkuin olen. Ymmärrystä ei irronnut, vain ilkeä vastaus. Puhuin asiasta ystäväni kanssa, joka on ollut tukenani koko ajan. Hänen mielestään poikaystäväni oli kyllästynyt tilanteeseen ja miehillä ei ole myötätuntoa. Mies ei pysty ymmärtämään tilannetta minun kannaltani ja pahoinvoinnit ja muut ovat vain minun ongelmiani. Siltä minustakin tuntui.

Menin sänkyyn ja ajattelin meneväni nukkumaan. Yhtäkkiä vihan tilalle vaihtui suru ja tajusin, kuinka paljon asia minuun sattui. Tuntui, että sydän oli särkynyt. Kaiken tämän takia. Itkin vuolaammin kuin kertaakaan aiemmin tämän prosessin aikana. Tuntui niin pahalta ja toivottomalta. Tuntui pahalta, että olin satuttanut myös toista siksi, että itselläni oli niin paha olla. Ehkä annoin itsekin hieman periksi ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen poikaystäväni kanssa. Hän oli edelleen sitä mieltä, että selviämme tästä yhdessä.