Torstai. 17. lokakuuta 2013. Ensilumi sataa. Ja huomenna on se päivä, kun teen abortin.

Kaikki tämä alkoi kaksi viikkoa ja yksi päivä sitten. Ne ovat olleet pitkiä päiviä ja viikkoja. Olin jo jonkin aikaa odotellut kuukautisten alkavan. Minulla oli paha aavistus. Minulla oli ollut huono olo. Ei välttämättä aamulla, ihan mihin vuorokauden aikaan vain. Keskellä yötä. Kahvia juotuani olo oli vielä huonompi. Tupakkaakaan en pystynyt polttamaan, vaikka yleensä teen niin silloin tällöin. Olin vihainen poikaystävälleni erilaisista asioista ja kohtelin häntä sen vuoksi inhottavasti, mikä ei ollut tapaistani. Edellisistä kuukautisista oli 36 päivää. Laskin, että kuukautiskiertoni oli 28, maksimissaan 35 päivää. Olin kertonut poikaystävälleni asiasta. Keskellä yötä, kun olin huolissani ja voin pahoin. Hänen mielestään kuukautisethan voivat olla myöhässä vaikka parikin viikkoa.. Ihan normaalisti. Kerroin olevani silti huolissani, sillä koku syyhän kuukautisten puuttumiselle on. Vaikka en välttämättä epäilisikään olevani raskaana..

Testin tekemistä edeltävänä päivänä olin kaupungilla ostoksilla. Kaupassa oli myös apteekki, ja hetken mielijohteesta menin ostamaan raskaustestin. Ihan vain varmuuden vuoksi, vaikka olin ajatellut vielä hetken odottaa kuukautisten alkamista. Jo testin ostaminen oli kiusallista, koska apteekin hölmö työntekijä kyseli kuuluvaan ääneen parin metrin etäisyydella minusta, mitä etsin. Ei tehnyt mieli vastata koko apteekin kuullen. Sain kuitenkin testin ostettua. Päätin tehdä testin seuraavana aamuna, jotta tulos olisi luotettava ja voisin unohtaa koko asian saatuani varman negatiivisen tuloksen. Illalla kävin vielä poikaystäväni luona, mutta en puhunut asiasta mitään. Välillämme oli outo etäisyys. Lähdin yöksi kotiin osittain sen takia, että voisin tehdä aamulla testin, osittain siksi, että olin mennyt vain käväisemään yllättäen.

Keskiviikkona 2. lokakuuta heräsin aikaisin aamulla jo ennen herätyskellon sointia. Olin menossa iltavuoroon töihin ja sitä ennen oli tarkoitus mennä vielä kuntosalille, siksi herätyskello. Minulla oli kova pissahätä ja heti ensimmäisenä mielessäni oli, että nyt teen testin. Melkein juoksin vessaan ja kaivoin testin esiin, luin nopeasti käyttöohjeen. Tiesin kyllä suunnilleen mitä tehdä, olin tehnyt raskaustestin ennenkin. Ennen tulos oli ollut negatiivinen. Pissasin tikkuun ja siinä se oli. Samantien yksi viiva ja samalla toinenkin viiva alkoi näkyä vahvistuen sekunneissa tummanpunaiseksi, kuten kontrolliviivakin. Tuijotin raskaustestia ja katsoin vielä käyttöohjetta. Pakko oli uskoa, että testi on positiivinen. Olin myös kuullut, että positiivinen tulos ei voi olla virheellinen.

Olin shokissa. Ryntäsin samantien tietokoneelle googlettamaan raskaudenkeskeytyksestä. Minuuteissa sain selville, että se tehtäisiin lääkkeellisesti paikallisessa sairaalassa. Sitten meinasin pyörtyä. Silmissä sumeni, näin pelkkää harmaata. Korvissa vinkui. Kylmä hiki puski iholle. Hoipertelin lavuaarille ja join kylmää vettä, sitten vielä sängylle makaamaan. Pikkuhiljaa olo alkoi helpottaa. Näkö palasi ja vinkuna lakkasi. En aivan pyörtynyt. Lähetin poikaystävälleni viestin jossa pyysin häntä tulemaan illalla käymään. Äh, eihän se ole vielä edes herännyt, koska on aamu. Parin minuutin kuluttua soitan hänelle, ja kysyn tuleeko hän illalla. Sanon, että minulla on asiaa. Hän lupaa tulla.

Alkujärkytyksen jälkeen mieleni yhtäkkiä muuttui. Aloin tuntea iloa. Olin raskaana. Uusi elämä kasvoi sisälläni! Minusta oli tulossa äiti. Tunsin oloni hyväksi, toiveikkaaksi. Soitin terveyspalveluiden neuvolaan selvittääkseni, mitä minun tulee tehdä. En ollut varma haluanko pitää lapsen, mutta harkitsin asiaa vakavasti. Olin onnellinen uudesta elämästä, joka oli saanut alkunsa minusta ja poikaystävästäni. Sain oman neuvolani yhteystiedot ja päätin soittaa sinne heti soittoaikana, sitten kun olen palannut salilta.

Lähdin salille innoissani. Tiesin, etten saisi rehkiä liikaa, ettei vauvalle koituisi harmia. Tein treenin loppuun. Salilta lähtiessäni kaverini soitti ja kerroin hänelle asiasta nopeasti. Kerroin, että en tiedä mitä aion asian kanssa tehdä, mutta tiedän keksiväni oikean ratkaisun. Ystävä lupasi olla tukenani. Ajattelin, että nyt meilläkin olisi enemmän yhteistä, kun minustakin tulisi äiti. Huomasin, että ympärilläni on paljon ikäisiäni ihmisiä, joilla on jo lapsia.

Kotiin palattuani soitin neuvolaan. Terveydenhoitaja oli ystävällinen. Jos päättäisin jatkaa raskautta, saisin ajan neuvolaan kuun loppupuolelle. Jos päättäisin keskeyttää raskauden, olisi minun varattava aika omalääkärille. Hän toivotti voimia ja laski, että minulla olisi vielä monta viikkoa aikaa lopullisen päätöksen tekemiseen. Aika omalääkärille olisi kuitenkin hyvä varata jo nyt.. Varmuuden vuoksi.