Hei rakas päiväkirja! Huomasin, että sinusta tuli jo eilen minulle kovin rakas. Kuusi tuntia vietin sinun parissasi ja nyt jo hieman kaipasin sinua.

Sillä ensimmäinen pilleri on nyt otettu.

Ilta ennen lääkäriaikaa meni pahoinvoinnista kärsien. Poikaystäväni tuli seurakseni heti, kun maltoin lopettaa päiväkirjan kirjoittamisen. Emme olleet nähneet melkein viikkoon. Se on meille harvinaisen pitkä aika. Tuntui, että nyt kuitenkin viimepäivien kaunat oli unohdettu ja keskityimme molemmat siihen, mitä olisi edessä päin. Meidän pitäisi olla toistemme tukena. Kovin paljoa ei asiasta puhuttu. Mutta ei olisi tarvinnutkaan, sanoja ei tarvittu. Ilta meni nopeasti, enkä juurikaan ehtinyt jännittää seuraavan päivän tapahtumia. Peiton alle mentyä alkoi vielä jostain kumman syystä haluttaa, vaikka voin rehellisesti myöntää, etten viimeisten viiden päivän aikana ollut ehkä kertaakaan ajatellut seksiä. Mutta mikäs siinä, kun se tuntui oikealta.. Ja vieläpä erittäin hyvältä. Voisi kuvitella, että tilanne vaikuttaisi tähän puoleen enemmänkin.. Siis negatiivisella tavalla. Noh, onneksi ei.

Aamulla herätessäni oloni oli ihmeen hyvä. Poikaystäväni heräsi kiukkuisena, eikä huolinut minua saman peiton alle. Ja taisin sanoa hänelle ensimmäistä kertaa aika rumasti.. Osittain kyllä vitsillä. Osittain ehkä olin hieman hermostunut, koska tiesin, mitä tänään olisi edessä. Syötiin aamupalaa ja minua nauratti ja hymyilytti hassut jutut telkkarissa. Todella omituista. Enhän ole nauranut tuollaisille asioille aikoihin. Ehkä mieleni oli alkanut suojautua päivän koetoksia varten.

Päästiin sairaalaan. Lääkäri otti minut vastaan, poikaystävä jäi aulaan odottamaan. Vastassa oli lääkäri, jolla olin käynyt kerran aiemmin, hieman eri asioissa. Minulle oli jäänyt positiivinen kuva hänestä. Lääkäri oli mies, mutta minulle se oli aivan sama. Vastaanotto oli 100 kertaa parempi, kuin itse valitsemallani naislääkärillä ykstyispuolella. Samassa huoneessa oli myös hoitaja, joka vaikutti mukavalta.

Ensin lääkäri katsoi esitietoni ja teki samat tutkimukset, kuin edelliselläkin lääkärikäynnillä. Hän kysyi, haluaisinko nähdä ultraäänikuvaa. En halunnut. "Kohdussa yksi elävä sikiö, raskausviikoilla 7+6".  Huomenna siis 8 viikkoa. Kaksi kuukautta. Olen ollut raskaana kaksi kuukautta ja alkio kohdussani on kasvanut sikiöksi. Vai onko se juuri vasta muuttumassa? Sitä kutsutaan sikiöksi kahdeksannella raskausviikolla. Seitsämän kuukauden päästä lapsi olisi jo syntynyt.

Lääkäri kävi läpi toimintaohjeet. Ensimmäinen lääke otettaisiin nyt vastaanotolla. Toiset lääkkeet otettaisiin maanantai-aamuna, sillä viikonloppuna polilla ei ole henkilökuntaa töissä. 4 Cytoteciä emättimeen. Neljän tunnin kuluttua kaksi Cytoteciä lisää suun kautta. Lääkkeet aiheuttaisivat kohdun supistelun, avaisivat kohdunsuun ja aiheuttaisivat verisen vuodon, jossa "raskausmateriaali" poistuu. Keinotekoinen keskenmeno siis. Ennen näiden lääkkeiden ottamista tulisi ottaa kaksi Panacodia ja kaksi Buranaa. Lääkärin mukaan kunnolla pönttö sekaisin. Kotona tulisi tällöin olla täysi-ikäinen tukihenkilö. (Kissa ei riitä). Vuoto voisi alkaa jo viikonlopun aikana, ehkä sunnuntaina, koska Cytotecien ottoa hieman venytetään. Jälkitarkastus olisi viikon päästä verikokeen muodossa. Tarvittaessa tehtäisiin ultraääni, jos minulle jää tunne, ettei keskeytys onnistunut.

Hoitaja kertasi samat asiat muutaman lisävinkin kanssa ja antoi minulle pahoinvointilääkkeen. Sitten hän antoi ensimmäisen keskeytyslääkkeen. Muistutti vielä, että sen ottamisen jälkeen asia on peruuttamaton ja keskeytys on vietävä loppuun. Nielaisin pillerin enempiä ajattelematta. Sain hoitajalta mukaan vielä pahoinvointilääkkeitä ja kolmen kuukauden ehkäisyrenkaat, joiden käytön voisi aloittaa heti tiistaina. Hoitaja kertoi, että joillakin voi Cytotecien jälkeen alkaa kovat kivut, jotkut pääsevät vähemmällä. Kunnon kipulääkitys kannattaisi kuitenkin ottaa etukäteen, koska vuoto tulisi helpommin kropan ollessa rento. Sänkyyn ei saa jäädä makaamaan, vaan pitäisi olla pystyssä ja mennä pöntölle istumaan pahimpien "supistelujen" aikana. Keskeytys tapahtuisi n. 4-6 tunnin kuluttua lääkkeiden otosta. Ennen klo. 14 neuvottiin soittamaan hoitajalle ja kertomaan, miten on mennyt. Enköhän selviä.

Sairaslomaa kirjoitettiin MA-TI. Tarvittaessa viikonloppukin, jos alkaa runsas vuoto. Katsotaan, mitä työviikonlopustani tulee.

Vastaanotolla mieleni oli yllättävän hyvä. Olin varautunut itkemään taukoamatta. Lääkärin asiallinen ja samalla humoristinen asenne saivat minutkin hymyilemään, jopa naurahtamaan. Ja hoitaja suhtautui lempeästi, kehoitti myös suremaan asiaa rauhassa. Jättimäiset kiitokset ihanasta kohtelusta! Lääkäri myös antoi oman puhelinnumeronsa, johon voisin tarvittaessa soittaa. Tiedän, etten joudu pulaan. Käynti kesti noin 15-20 minuuttia ja minusta tuntui, että sain juuri sopivan määrän tietoa.

Vastaanotolta lähtiessä itku tuli ihan yllättäen. Poikaystävä odotti minua aulassa. En muista, mitä tein tai sanoin vastaanottohuoneesta tullessani, mutta muistan että itkin ja lähdimme samantien pois sairaalasta. Suru vain täytti yhtäkkiä mieleni. Abortti on nyt tehty. Tai ainakin peruuttamaton päätös siitä. Raskaus ei tulisi enää jatkumaan.

Tulimme kotiin, söimme ja menimme peiton alle. Nukuimme kolme tuntia. Ehkä oli hyvä nukkua pahimman yli. Poikaystäväni lähti kotiin. Nyt olo on tyhjä. En tunne oikein mitään. En surua, en iloa. Nyt haluan vain olla. Ehkä pian taas tunnen jotain..