Tein keskeytyksen eilen. Tänään aamulla kun heräsin, oloni oli mahtava. Ei pahoinvointia! Minulla oli normaali olo! Pystyin kuvittelemaan syöväni normaalia aamupalaa! Eikä minusta myöskään tuntunut, että oksentaisin, jos en saisi sitä aamupalaa heti. Oloni oli kerrassaan loistava, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että pahoinvointi oli poissa. Myös eiliset kivut ja uupumus olivat jo hälvenneet mielestä. Uskomatonta. Oloni ei ole ollut tälläinen päiviin, ei viikkoihin. Pahoinvointi oli vienyt minusta kaikki voimat. Hieman kyllä mielessä kalvoi, pitäisikö minun tuntea huonoa omatuntoa siitä, että olen tehnyt eilen raskauden keskeytyksen ja nyt minulla on parempi olo kuin ikuisuuteen. En kuitenkaan antanut sen pilata hyvää oloani. Hehkutin heti asiaa poikaystävälleni ja myös kaverilleni, kun hän tiedusteli vointiani. Myös ystäväni oli helpottunut tämän kuullessaan.

Söin aamupalaa täysillä siitä nauttien. Siivosin kämpän. Pitkästä, pitkästä aikaa oikein kunnolla. Söin lounasta ja päälle vielä jäätelöä. Nam, nam ja nam! Viestittelin vanhempieni kanssa ja päätin lähteä loppuviikosta kotipaikkakunnallani käymään. Ikävä oli jo kova ja ehkä voisin kertoa asiasta äidilleni.. Ehkä.

Kävin juoksulenkillä. En ollut juossut moneen viikkoon! Se tuntui niin hyvältä! Vaikka polvi alkoikin tulla kipeäksi ja jouduin kävelemään loppulenkin. Uskottelen itselleni, että kipu johtui vain siitä, ettei polvi ole saanut rasitusta hetkeen ja säikähti nyt yhtäkkisestä rasituksesta. Yli viikkoon en ollut jaksanut mitään muutakaan liikuntaa harrastaa. Nyt jaksoin! Mahtavaa! Lenkin jälkeen vielä salaattia. Namnamnam!

Koko päivän olen pommittanut poikaystävääni viesteillä ja käynyt aivan ylikierroksilla. On vain niin ihanaa, kun ei okseta koko ajan. Tuntuu, että olen saanut oman kehoni takaisin. Tiedän, että hieman rasvaa on kertynyt näiden muutaman viikon aikana, kun syöminen on ollut mitä on ja liikunta vähäistä. Mutta nyt minulla on mahdollisuus saada taas kroppani takaisin normaaliin tilaan. Odotan myös jälkivuodon loppumista, jotta pääsisin nauttimaan tästä olosta myös poikaystäväni kanssa. Jos ymmärrät mitä tarkoitan, rakas päiväkirjaseni. Nyt ensimmäinen ehkäisyrinkulakin on laitettu pakoilleen, joten ehkäisyasiat ovat hallinnassa. Hieman jännittää, kuinka kehoni reagoi taas hormonaaliseen ehkäisyyn, mutta nyt haluan, että käytössä on luotettava keino. En haluaisi joutua tähän tilanteeseen enää ikinä uudelleen.

Nyt kun olen hehkuttanut fyysistä oloani, voisin ehkä palata itse asiaan. Olen ajatellut sytyttää tänään kynttilän meidän pikkuisen muistolle. En ajattele, että se olisi ollut vielä tunteva ihminen. En tietenkään. Mutta ajattelen, että se olisi ollut meidän lapsi. Se tulee aina olemaan mielessäni ja merkitsemään minulle jotakin. Se tulee aina olemaan osa minua ja elämääni ja olemaan aina sydämessäni. Siksi haluan tänään sytyttää kynttilän ja hyvästellä sen. Ja kaiken tämän. Haluan, että jollakin tavalla se säilyisi kauniina muistona sydämessäni. Vaikka asia niin surullinen ja tuskallinen onkin.. Haluan muistaa hänet pienenä tähtenä jossain tuolla taivaalla ja osana meidän tarinaa. <3