Illalla lääkäri- ja terveydenhoitajakäyntieni jälkeen poikaystäväni tuli luokseni. Kerroin kaiken oleellisen lääkärissä käynnistä. Millaista kohtelua olin saanut. Että alkiolla oli kaikki hyvin. Kerroin sairaslomasta. Kerroin, että joudun odottamaan vielä kauan ennen keskeytystä. Puhuin tunteistani, siitä kuinka pahalta kaikki tämä tuntui. Poikaystävälläni ei ollut paljoakaan sanottavaa. Hän ei osannut puhua tunteistaan. Menimme nukkumaan.. Ja puhuimme. Minua väsytti, hän oli levoton. Häntä ahdisti, mutta ei osannut kertoa, mikä. Keskellä yötä hän lähti kotiin.. Ja minä jäin yksin nukkumaan.

Tiesin, että olin puhunut asiasta liikaa.. Kaatanut kaikki tunteeni ja suruni ja vihani ja ahdistukseni hänen niskaansa. Se taisi olla liikaa. En voisi enää jakaa asiaa hänen kanssaan näin.