Lauantaina palasin töihin, yhteensä viikon tauon jälkeen. Jännitti, miten selviäisin. Tuntui, että olin jo siinä ajassa etääntynyt työstäni. Onneksi aamu oli mennyt mukavasti.

Vuoro oli rauhallinen, kiitos viikonlopun ja illan. Sain hoidettavakseni yhden vauvan ja pääsin aloittamaan työt kevyesti. Töissä olo tuntui hyvältä. Kaikki meni hyvin. En tunteillut liikaa. Olin saanut etäisyyttä raskausasiaan.

Illalla viestittelin poikaystäväni kanssa. Hän vietti iltaa kaverinsa kanssa ja oli menossa vielä käymään baarissa. Arvelin kuitenkin, ettei ilta tulisi jäämään siihen. Hyväksyin silti asian ja menin hyvillä mielin nukkumaan, ja seuraavana aamuna töihin. Työpäivän aikana viestittelimme, ja poikaystävä kertoi, että oli ollut myös "yökerhossa". Loukkaannuin. Tuntui pahalta ajatella, että itse olen ollut töissä pahoinvointieni kanssa ja vaikka olisinkin ollut vapaalla, en olisi voinut lähteä viihteelle tässä tilassa. Tunsin oloni loukatuksia ja petetyksi. Oli epäreilua, että toinen voi lähteä juhlimaan tässä tilanteessa. Kaikista kamalimmalta tuntui ajatus, että joku tyttö olisi mennyt juttelemaan tai poikaystäväni olisi flirttaillut jonkun muun kanssa, kun itse tunnen itseni luotaantyöntäväksi valaaksi. Toisaalta ymmärsin asian myös hänen kannaltaan, mutten voinut loukkaantumiselleni mitään. Poikaystäväni kysyi, voisiko tulla yöksi. Sanoin, että ehkä, jos jaksan katsoa hänen krapulanaamaansa. Vastaus oli "ei sitten". Tästä alkoi etäisyyden ottaminen, kai kummankin osalta..